PUTIKON JUNAONNETTOMUUDEN 18.3.1940 MUISTOJUHLA - 18.03.2010
Pekka Nousiainen 18.3.2010
kunnanjohtaja
044 281 3301
PUTIKON JUNAONNETTOMUUDEN 18.3.1940 MUISTOLAATAN
PALJASTUSJUHLA 18.3.2010
Arvoisat Juhlavieraat
Hyvät Naiset ja Herrat
18.3.1940 Putikossa elettiin arvatenkin talvisodan jälkeistä tavanomaista päivää. Sahalla tehtiin töitä sen joukon toimesta, joka oli pyörittänyt sahaa talvisodan aikana. Siirtoväen kuljetukset näkyivät Putikon asemalla, junia kulki vähän väliä ja puu- ja vesi täydennyksiä tehtiin juniin. Lottien tarjoamat muonitukset Suojatalossa siirtoväelle pyörivät täyttä vauhtia.
”Särkisalmelta oli saapumassa tavarajuna, joka oli saanut tiedon tulostaan Putikossa varatulle raiteelleen, mutta paikkoihin tottumaton viipurilainen veturinkuljettaja ei osannut varautua tilanteeseen riittävän hyvin. Junan tullessa kaarteista alamäkeä ratapihalle, näkyi samalla raiteella loppuopastimilla varustettu konduktöörivaunu. Jarrutus ei ehtinyt tehota, vaan tapahtui yhteentörmäys. Voimakkaassa törmäyksessä konduktöörivaunu murskautui täydellisesti ja syttyi tuleen, jolloin junassa olleista matkustajista monet loukkaantuivat tai menehtyivät”
Tällainen kuvaus on ollut luettavissa Resiina-lehdessä vuonna 1989.
Jokin hetki sitten saimme olla todistamassa tapahtumaa ja olla mukana tilaisuudessa, jossa paljastettiin muistomerkki Putikon asemalla tuolloin 18.3.1940 junaonnettomuudessa menehtyneiden uhrien muiston kunnioittamiseksi.
Tuo Putikon junaonnettomuus tapahtui viisi päivää sen jälkeen kun talvisota oli päättynyt Moskovan rauhansopimuksen solmimiseen 13.3.1940.
Talvisota kesti vain 105 päivää. Se vaati Suomen kansalta suunnatonta ponnistusta ja raskaita uhreja, niin kaatuneita, haavoittuneita, kuin merkittävien maa-alueiden luovutuksia. Lisäksi 400 000 karjalaista joutui sodan päättyessä jättämään kotinsa ja muuttamaan uuden rajan länsipuolella aloittaakseen siellä uutta elämää.
Myös tuo junaonnettomuus oli omalla tavallaan talvisodan jatke, onnettomuusjunissa oli siirtoväkeä. Uhreista suurin osa oli kotoisin luovutetun Karjalan alueelta, pääosin Lumivaarasta ja Jaakkimasta, mutta myös muualta.
Voimme vain kuvitella niitä tuntoja, mitä silloin koettiin. Sota oli päättynyt, koti ja kotiseutu menetetty, oltiin matkalla kohti uutta elämää, kenties toivo rauhasta oli vahva, monilla varmasti oli suru läheisen, rakkaan menetyksestä sodan uhrina.
Tapahtui uusi onnettomuus, jossa 23 loukkaantui ja 14 kuoli, lapsia kaikkiaan kuusi. Apua oli kuitenkin lähellä, Sotilassairaala 19 Takaharjulla ja sairasautokomppania lääkäreineen ja lääkintämiehineen sekä pioneerikomppania Putikossa siirtymämatkalla pois rintamalta.
Me täällä Punkaharjulla emme kohdanneet tuota onnettomuuden surua kenties niin voimakkaasti, kun uhrit olivat meille tuntemattomia, evakkomatkalla olevia, menossa eteenpäin sijoituspaikkoihinsa eri puolille Suomea.
Kuitenkin tuo onnettomuus pysähdytti silloin punkaharjulaiset ja putikkolaiset. Menetyksien puolesta onnettomuus on ollut luokiteltavissa suuronnettomuudeksi. Tietoa tapahtuneesta ei ole jäänyt paljon tallelle, koska tapahtumasta perimätiedon mukaan ei kirjoitettu lehdissä. Osaa asioita käsiteltiin siviiliasioina ja osaa sotilasasioina. Joitakin muistikuvia on jäänyt kuitenkin uhreista ja loukkaantuneista. Silminnäkijät pitivät näkyä kauheana.
Arvoisat juhlavieraat
Putikon junaonnettomuus 18.3.1940 on osa Punkaharjun kunnan ja Putikon kylän historiaa. Toivon, että tuo surullisen tapahtuman osalta yritetään vielä koota kaikki mahdollinen tieto, mitä on saatavissa, jolloin saisimme täydellisemmän kuvan tapahtumista. Se on meidän tehtävämme jälkipolvia ajatellen.
Menehtyneiden muisto elää mielissämme.
Järjestäjien puolesta toivotan Teidät kaikki sydämellisesti tervetulleiksi muistojuhlaan.
Kiitos Teille kaikille, jotka olette hoitaneet muistomerkin pystytyksen ja tämän tilaisuuden järjestelyt.
Sulje ikkuna